Keep Smiling, My Darling
Hola!
Onnellisesti voin sanoa, että mulla menee hyvin. On ollut pahoja päiviä ja oon halunnut vaan pistää kaiken matalaks, mutta ukko on ollut siinä rauhottamassa mua. Oon alkanu käymään frendeillä vähän kauempana päin Suomee. Pääsiäisen alla olin Porissa. Eka reissu sinne ja se onnistu hyvin. Sain viettää aikaa Jennan kaa, jota en ollu nähny yli vuoteen. Meil oli hauskaa ja eksyttiin ottaan mulle kielikoru. Kyllä! Minä neulakammonen otin kielikorun monen vuoden haikailun jälkeen. En oo katunut tota yhtään. Kiitokset Jennalle, että oli siinä mun vieressä tukemassa ja pitämässä mua kädestä kiinni etten ala itkeen ku neula meni kielestä läpi. Kiitoksia Jennalle myös mun sinettipidennysten laitosta. Nyt mulla on ne mun kauan halutut pitkät hiukset. Mun pääsiäinen oli täydellinen :3
Sitten tulihan sitä käytyä myös ukon äidillä Lappeenrannassa. Se olikin mielenkiintonen reissu. Eka kerta Lappeenrannassa, menet tuntemattoman ihmisen kyydillä ja tapaat ison liutan ihmisiä, joista oot vaan kuullut. Oli aika awkward olo siel ekat tunnit. En tiennyt miten olla ja hermoilin ihan hirveesti. Yritin olla asiallisesti ja kiroilematta, koska hirvee ku et tiiä onko se hyväksyttävää siinä talossa. Sit kun sitä alko oppii tuntee porukkaa ni olokin helpottu ja oli helpompi olla. Juteltii tosi paljon siel ja grillattiin. Seuraava päivä olikin yhtä rumpaa. Oli hermot kireellä, koska asiat mitkä mulle luvattiin olikin yks ja hailee. Kyrpä otassa tämä likka hyppäsi ensimmäiseen junaan Lappeenrannasta kohti Lahtea ja sieltä Riihimäelle, jossa jouduin puoltoista tuntia venaamaan omaa junaani, että pääsen takaisin Turenkiin. Manasin mammalle tätä kaikkee paskaa ja sanoin etten enää mene Lappeenrantaan. Mutta kun tuli rauhotuttua ja mamman äitienpäivä lahjat ostettua, aloin miettimään asiaa tarkemmin ja päädyin johtopäätökseen, että voihan sitä sinne sitten lomilla mennä ei viikonloppusin.
Ukon kaa menee hyvin. Molemmat yrittää päästä nikotiinituotteista eroon. Itellä se ei edisty ihan niin ku pitäis. Töissä en enää polta. En oo kahteen kuukauteen polttanu yhtäkään töissä. Kotonakaan ei enää mee niin montaa tupakkaa, että pikku hiljalleen hyvä tulee. Hermothan meil molemmilla on sit kireellä, mutta sellasta se on. Jos tiuskitaan toisillemme ni kyllä me anteekski pyydetään.
Enää viikko niin valmistun ja saan paperit koulusta. En voi uskoo, että kohta se on ohi. Ei enää koulua jossen hae uudestaan ja ala opiskelemaan uudestaan. Tuntuu niin oudolta. Hyvä puoli on se, että saan jatkaa Janavalolla vielä valmistumisen jälkeen ja tuntipalkkaa nostetaan. Oon onnellinen, että saan jatkaa. Tykkään olla siellä ja oon jo tottunu herään niin aikasin ja tekeen töitä. En tiiä mitä tekisin jos en siellä olis. Tästä se lähtee. Nannesta tulee virallisesti työmies.
Onnellinen Nanne kuittaa ja kiittää kumartaen elämälleen :)
See ya, bitches!
-Anne
 |
| Jennan kans ihan perus meininki |
 |
| Onnellinen kielikorun omistaja |
Sitten tulihan sitä käytyä myös ukon äidillä Lappeenrannassa. Se olikin mielenkiintonen reissu. Eka kerta Lappeenrannassa, menet tuntemattoman ihmisen kyydillä ja tapaat ison liutan ihmisiä, joista oot vaan kuullut. Oli aika awkward olo siel ekat tunnit. En tiennyt miten olla ja hermoilin ihan hirveesti. Yritin olla asiallisesti ja kiroilematta, koska hirvee ku et tiiä onko se hyväksyttävää siinä talossa. Sit kun sitä alko oppii tuntee porukkaa ni olokin helpottu ja oli helpompi olla. Juteltii tosi paljon siel ja grillattiin. Seuraava päivä olikin yhtä rumpaa. Oli hermot kireellä, koska asiat mitkä mulle luvattiin olikin yks ja hailee. Kyrpä otassa tämä likka hyppäsi ensimmäiseen junaan Lappeenrannasta kohti Lahtea ja sieltä Riihimäelle, jossa jouduin puoltoista tuntia venaamaan omaa junaani, että pääsen takaisin Turenkiin. Manasin mammalle tätä kaikkee paskaa ja sanoin etten enää mene Lappeenrantaan. Mutta kun tuli rauhotuttua ja mamman äitienpäivä lahjat ostettua, aloin miettimään asiaa tarkemmin ja päädyin johtopäätökseen, että voihan sitä sinne sitten lomilla mennä ei viikonloppusin.
Ukon kaa menee hyvin. Molemmat yrittää päästä nikotiinituotteista eroon. Itellä se ei edisty ihan niin ku pitäis. Töissä en enää polta. En oo kahteen kuukauteen polttanu yhtäkään töissä. Kotonakaan ei enää mee niin montaa tupakkaa, että pikku hiljalleen hyvä tulee. Hermothan meil molemmilla on sit kireellä, mutta sellasta se on. Jos tiuskitaan toisillemme ni kyllä me anteekski pyydetään.
Enää viikko niin valmistun ja saan paperit koulusta. En voi uskoo, että kohta se on ohi. Ei enää koulua jossen hae uudestaan ja ala opiskelemaan uudestaan. Tuntuu niin oudolta. Hyvä puoli on se, että saan jatkaa Janavalolla vielä valmistumisen jälkeen ja tuntipalkkaa nostetaan. Oon onnellinen, että saan jatkaa. Tykkään olla siellä ja oon jo tottunu herään niin aikasin ja tekeen töitä. En tiiä mitä tekisin jos en siellä olis. Tästä se lähtee. Nannesta tulee virallisesti työmies.
Onnellinen Nanne kuittaa ja kiittää kumartaen elämälleen :)
See ya, bitches!
-Anne
Kommentit
Lähetä kommentti