Strange life

Siinä se Santtu nukkuu Hei! Oon nyt pari päivää mietiny et miks oon alkanut itkeen nin helposti Santun lähellä ja jos oon omasta mielestäni sanonu sille ilkeesti. Nyt tajusin sit siihenki syyn. Mä pelkään menettäväni sen jollekkin toiselle muijalle. Pelkkä ajatuskin siitä pelottaa mua. Ensimmäinen ihminen (kenen kaa seurustelen), joka on saanut mut tunteen oloni rakastetuks ja et musta oikeesti välitetään. Myös ensimmäinen ihminen kenen menettäminen (mun äidin lisäks) pelottaa mua ja joka saa mun sydämmen hyppään kurkuun. Myös ensimmäinen ihminen, joka tekee mut onneliseks pelkästään sillä että on vaan mun kaa ihan hiljaa ja ketä mä rakastan koko sydämmeni pohjasta asti. Kyseinen jätkä rakastaa mua oman sydämmensä pohjasta ja se näyttääki sen. Santun kaa on tullu enemmän hyviä muistoja ku yhenkään mun exän kanssa (yhteensä). En itse asiassa tiiä mitä mä tekisin ilman tota idioottia. Se osaa piristää mun päivää ihan kunnolla, se hemmottelee mua vaikka kieltäisin. Santtu itse ...

Hei! Luin tänään naamakirjassa (facebook) jutun 16-vuotiaasta tytöstä, jota oltiin hyväksikäyttetty ja alettu koulukiusaamaan (joka jatkui myös vapaa-ajalla). Tämä juttu toi paljon tunteita pintaa mulle, jonka takia meinasin alkamaan itkeä melkein täysinäisessä pika dösässä Tampereelta kotia kohti.Tunne, joka oli suurimmassa vaikutuksessa oli suru , sitten viha ja myötätunto . Kyllä, osaan olla empaattinen henkilö. Syy miksi tunsin myötätuntoa oli se, että olen itsekin ollut koulukiusattu eskarista lähtien amikseni tokaan vuoteen asti. Tuo toka vuosi oli helpottava, koska vaihdoin alani kokilta metallille. Kyllä, metallille. Tuo vuosi alkoi ihanasti. Sain uusia naamoja elämääni ja joistakin on tullut jo todella suuri osa elämääni. Jotkut heistä ovat tukeneet minua vaikeina aikoina ja toiset taas yrittävät piristää minua, kun olen allapäin. Mutta tästä kiusaamisesta. Siis mun kiusaaminenhan alkoi jo eskarissa (niin kuin aikaisemmin mainitsin), sillä että mua alettiin syrjimään ...