 |
| Siinä se Santtu nukkuu |
Hei!
Oon nyt pari päivää mietiny et miks oon alkanut itkeen nin helposti Santun lähellä ja jos oon omasta mielestäni sanonu sille ilkeesti. Nyt tajusin sit siihenki syyn. Mä pelkään menettäväni sen jollekkin toiselle muijalle. Pelkkä ajatuskin siitä pelottaa mua. Ensimmäinen ihminen (kenen kaa seurustelen), joka on saanut mut tunteen oloni rakastetuks ja et musta oikeesti välitetään. Myös ensimmäinen ihminen kenen menettäminen (mun äidin lisäks) pelottaa mua ja joka saa mun sydämmen hyppään kurkuun. Myös ensimmäinen ihminen, joka tekee mut onneliseks pelkästään sillä että on vaan mun kaa ihan hiljaa ja ketä mä rakastan koko sydämmeni pohjasta asti.
Kyseinen jätkä rakastaa mua oman sydämmensä pohjasta ja se näyttääki sen. Santun kaa on tullu enemmän hyviä muistoja ku yhenkään mun exän kanssa (yhteensä). En itse asiassa tiiä mitä mä tekisin ilman tota idioottia. Se osaa piristää mun päivää ihan kunnolla, se hemmottelee mua vaikka kieltäisin. Santtu itse asiassa tekee kaikkee mitä mun ykskään existä ei tehny. Hän todistaa että on mun rakkauden arvonen ja näyttää mulle kyllä tarpeen tullen että missä se kaapin paikka on.
 |
| Tuima ilme ja sillai |
Osaan olla todella kovapäinen, enkä suostu myöntään et oon väärässä ja saatan alkaa vääntään kättä asiasta. Oon ite tottunut näyttään jätkille että kumpi meistä päättää, mutta nyt oon löytäny ihmisen, joka osaa pistää hanttii eikä anna mun pyöritellä sitä ympäriinsä ja käskystää. Sellasen sen mun miehen pitää olla. En ehkä oo se kaunein, paras kroppasin ja fiksuin muija, mutta oon sentään oma itteni. Mä en pelaa pelejä toisten sydämmillä, koska tiedän ite miltä se tuntuu kun leikitään toisen tunteilla.
 |
| Keskityminen työhön Inventorilla |
Mutta yks asia on mulle selvä ku mikä. Mä rakastan tota jätkää ja mä pelkään menettäväni sen. Mutta se mistä saan helpotuksen siihen on se, että Santtu pelkää, yhtä paljon ku mä, menettävänsä mut ja rakastaa mua kanssa. Meillä sattuu oleen aika paljon yhteistä, mutta eroavaisuuksia löytyy myös. En haluu et nyt kaikki aattelee et tää on joku ylistys kertomus Santusta vaan, että ihmiset tietäis kuinka paljon mä pelkään menettäväni itselleni tärkeen ihmisen, joka sattuu kohtelemaan mua todella hyvin ja auttaa mua pahan paikkan tullen. En ehkä loista koulunkäynnin suhteen (koska en oo viisaimmasta päästä), mutta jos tarviin apuu ni saan sitä pelkästään pyytämällä. Ei Santtukaan osaa kaikkee, mitä mä osaan, mutta kyllä se apuu pyytää.
Eli voin rinta rottingilla sanoo, että mulla on ihana mies, joka välittää musta niin ku mäkin siitä.
See ya!
-Anne
Kommentit
Lähetä kommentti